Artikkelit

Valta meissä ja muualla

Terttu Malo 20.2.2017

 

Valta saa meissä aikaan kiinnostavia reaktioita. Perässä ajavan auton liimautuminen puskuriin kiinni ei uskoakseni jätä ketään kylmäksi, vaan johtaa joko taisteluun tai pakoon. Joskus pää painuu alas, vauhti hidastuu ja mahtavampi saa tilaa ohittaa. Joskus taas uhma nousee, vauhti lisääntyy ja etäisyys kasvaa. Peltipoliisien valvova silmä aiheuttaa joillekin pelon ja kauhun sekaisen reaktion, joillekin turvallisuuden tunteen ja luottamuksen siihen, että rikkomuksiin puututaan. Vallankäyttö ei jätä kylmäksi.

Valta vetää puoleensa ja kiehtoo, se houkuttelee liittymään. Voisiko vetovoimassa olla kyse siitä, että vallan keskiössä voi saada ”menestystä, vaikutusvaltaa ja ystäviä”. Voi kuulua sisäpiiriin, kuulla muutoksista ensimmäisenä, kenties saada vallanpitäjät kuuntelemaan. Onko vallan voima kenties sen avaamissa mahdollisuuksissa?

Me tarvitsemme johtajia, vallanpitäjiä ja -käyttäjiä, jotka mahdollistavat organisaatioiden ja yhteiskunnan toimivuuden. Toimimme edistääksemme yhteisiä päämääriä, huolehtiaksemme toisistamme ja meille yhteisesti merkityksellisistä asioista, haluamme hyvää. Olemme omalla toiminnallamme mahdollistamassa vallankäytön, luottaen samalla siihen, että tarjouksestamme pidetään hyvä huoli, emmekä itse joudu kärsimään valintamme seurauksena. Onko vallan voima myös luottamuksessa?

Onko siis niin, että on meidän vallanpitäjät valinneiden vika, jos odotukset eivät täyty ja luottamuksemme rikotaan? Saamme syyttää vain itseämme? Miksi sitten pakoreaktio mahtavamman edessä? Koska valtaan liittyy aina myös mahdollisuus tuhota ja siten viisas reaktio on paeta, puolustautua pelon herätessä. Valta herättää meissä pelkoa, jota vallassaolijat voivat käyttää hyväkseen ja välineenä pyrkiessään ajamaan päämääriä ja toimintaa haluttuun suuntaan.

Organisaatiot, joiden perimmäinen tarkoitus on yhteisestä hyvästä, tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen, näyttävät synnyttävän rakenteita ja toimintaa, joiden vaikutus ei yksittäisen henkilön kannalta vastaa lähtökohtaansa. Päivystysvastaanoton kaikki ajat on annettu puoleen päivään mennessä ja hoitoon ei pääse. TE-toimiston kautta ei löydy työpaikkaa tai koulutusta, joka johtaisi työllistymiseen. Yhteiskunnan rakenteet mahdollistavat mm. koulutuksen ja terveyden kysymysten kääntämisen talouden kielelle ja siten päätöksenteon talouden tunnuslukujen pohjalta. Asiantuntijaosaamisella hallitaan tavallisten ihmisten arkea tavoilla, jonka järjestelmämme oikeuttavat ja edellyttävät, mutta jotka yksittäisen henkilön kannalta voivat synnyttää alistavan vallankäytön kokemuksen.

Ollessamme osa rakenteita, kulttuuria ja organisaatioita me itse väistämättä edustamme vallanpitäjiä ja olemme osa näitä kokonaisuuksia ylläpitäviä systeemejä. Voimme muokata mielipiteitä ja totuutta nopeammin ja yhä useammasta suunnasta kuin koskaan aiemmin. ”Vaihtoehtoinen totuus” on käsite, jonka lähdettä ja syntytilannetta ei varmasti kukaan osannut ennakoida. Olemme tilanteessa, jossa kukin joutuu valitsemaan ne kanavat ja verkostot, joihin liittymällä varmistaa oman arkensa turvallisuuden tunteen.

Vallan ja vaikuttamisen kysymykset, mahdollisuudet ja kanavat ovat konkreettisesti osa arkeamme, lähempänä ja samalla kauempana kuin koskaan. Joutuu kysymään, kuinka voisi vahvistaa kokemusta oman elämän hallinnasta? Myönteistä asennetta tulevaisuutta kohtaan? Yhteisöllisyys ja paikallisuus, liittyminen konkreettisesti lähellä ja läsnä olevaan antaa kokemuksen turvallisuudesta ja kiinnostaa. Kenties digitalisaation ja kotoilun rinnalle voisi löytää vahvasti yhteisöllisyyden ja yhteiskehittelyn tiloja. Taistelun ja pakenemisen rinnalle liittyminen ja kohtaaminen?


Valta on yhtenä teemana myös tämän vuoden Tavistock-seminaarissa 15.-18.6.2017. Seminaari luo puitteet oman johtajuuden ja roolinoton tutkimiselle.  Lue lisää 

Tunteen vallassa ja vallan tunteessa

Risto Puutio 15.11.2016

maalaus

 

Yhdysvaltalainen ystäväni kuvasi minulle meilissä huoltaan presidentinvaalin ratkettua. Hänen mukaansa pettymyksen, vihan ja epävarmuuden tunteet saivat Trumpin äänestäjät liikkeelle. Ääni annettiin tunteen vallassa. Vaalitulos toi näille kannattajille äkisti vallan tunnetta, kiihkoa, joka ilmenee nyt messiasodotuksena uutta presidenttiä kohtaan. Vahva odotuksen tunne voi kääntyä alas ampuvaksi raivoksi, mikäli lupaukset eivät ala toteutua. Tuloksen herättämien tunteiden kanssa on itsellänikin ollut tekemistä – monen muun tavoin en ole välttynyt hämmästyksen, huolen enkä myöskään inhon tunteilta.

Yhteisössä viriävät emootiot – ei vähiten johtajuuden kaipuusta kumpuavat – ovat organisaatiodynaamisen perinteen keskeisiä mielenkiinnon kohteita; kuinka seuraajat synnyttävät ja tuhoavat johtajansa, millaisia jännitteitä valta synnyttää yhteisöön ja minkä hinnan yksilöt maksavat lojaalisuudestaan tai minkä riskin he ottavat siitä luopuessaan. Nämä kysymykset ovat nyt ajankohtaisia eri puolilla maailmaa meneillään olevan poliittisen uudelleen organisoitumisen myötä.

Ymmärtääksemme omaa toimintaamme ja reagointiamme niin vallan kohteina kuin sen käyttäjinä meidän tulee voida ajatella tilanteita ja tapahtumia, joihin itse osallistumme. Jotta ajattelu onnistuisi, tarvitsemme käsitteellisiä välineitä mutta myös emootioita: turvallisuutta, arvostuksen kokemusta ja uteliaisuuden tunnetta.

Käsitteellisten työkalujen osalta olen viime aikoina tehnyt tuttavuutta ”organisaatio prosessina” –hahmotuksen kanssa. Tämä orientaatio tarjoaa välineitä tarkastella yhteisöjä, organisaatioita ja jopa kansakuntia prosesseina, eräänlaisina tuloillaan olemisen tiloina. Selitysten sijaan alamme tutkia jatkuvan liikkeen synnyttämien potentiaalien moninaisuutta sekä tunnistaa uudeksi tulemisen ehtoja ja edellytyksiä yksittäisten tapahtumien niveltyessä toisiinsa. Organisoitumisen prosessitematiikkaa alamme tutkia myös tarkemmin juuri käynnistyvässä kirjahankkeessamme.

Emme pääse – emmekä pyri –  eroon emootioista organisaatiossa tapahtuvan tarkastelussa, sillä tunteet ovat olennainen osa sitä mielen ja ruumiillisuuden käyttöliittymää, jonka kautta kiinnitymme yhteisöihin. Tunteet ovat olennainen tekijä myös suurempien systeemien organisoitumisessa, kuten uuden mantereen vaalikamppailu teki selväksi. Näiden ilmiöiden kokemisen ja tutkimisen äärelle on mahdollista päästä myös ensi kesäkuun Tavistock-seminaarissa Järvenpäässä.

Ystäväni haki toivon näkökulmaa tilanteeseen, jossa hän itsekin kävi mielikuvissaan läpi kauhun skenaarioita. Hän toivoi, että pitäisimme yhteyttä ja vaalisimme viesteissämme toivoa.  Yhteydenpidon ja toivon ylläpitäminen onkin nyt tärkeää, kun kohtaamme uutta ja arvaamatonta.